Minea oli alkanut tuottaa rahaa myymällä suklaata. Leijona oli unohtanut vanhan suklaamasiinansa lähtiessään. Muuten perheessä meni aika riehakkaasti. Kaksi kiljuvaa kakaraa,
yksi ongelmanuori ja outo mies. Minealla oli paljon kestettävää. Matthewin ja Tomin syntymäpäivät sattuivat samalle illalle.
Matthewista tuli punapäinen pieni taapero.
Ja Matthewista suloinen lapsi. Hän ei ilmeisesti itse ollut tyytyväinen kasvuunsa, ja väitti että epäonnistui siinä. Tomin isä, Nisse, katsoi omituinen ilme kasvoillaan heitä ja mutisi jotain kummallista. "Tänään on se yö" erottui supatuksesta.
Sillä välin Ville yritti tehdä tuttavuutta naapuriin juuri muuttaneeseen tyttöön, mutta se oli aika toivotonta. Tyttö ei tykänny mistään, mitä Ville ehdotti. Hän halusi vain syödä tai juoda.
"Tässä sinulle juotavaa!" Ville sanoi vihastuneena ja viskasi juoman naapurin tytön päälle.
"Apua! Minun kaunis mekkoni" tyttö vaikeroi ja kuivasi naamaansa. Yksi vesilasi ei voinut häntä lannistaa, vaan hän meni odottamaan että lastenhoitaja tekisi hänellekkin ruokaa.
Vanha lastenhoitaja parka ei osannut käyttää Joonatanin ostamaa modernia grilliä. Tulipalohan siitä syttyi. Minea heräsi kauheaan kiljuntaan, kun kaikki vain poukkoilivat keittiössä. Hän juoksi
äkkiä puhelimen luo ja soitti palokunnan paikalle. Simcityn nopeimman palokunnan palomiehet
tulivat jo muutaman minuutin kuluttua ja sammuttivat palon. Samaan aikaan Joonatan rimpuili
omituisesti ja meni levottoman näköisenä makuuhuoneeseen.
Keskiyöllä Ville vielä opetti Jormaa antamaan tassua. Jorma voisi saada ylennyksen, jos osaisi antaa tassua. Ville oli pistänyt kissansa palvelualalle töihin, saa nähdä mitä siitäkin syntyy. Opetus keskeytyi kuitenkin yhtäkkiä, kun Nisse juoksi karjumaan keittiöön.
"AARGGHH, NYT SE SE TAPAHTUU!" hän huusi. Jorma katsoi sähisten, kun Nisselle alkoi pikku hiljaa tulemaan yllättävä määrä karvaa kasvoihinsa. Ville katsoi hämmästyneenä, ja tajusi mitä oli tapahtunut. Nisse oli ihmissusi. Samalla selvisi muutama muukin asia. Matthew ja Tom oli kadonnut jonnekkin. Nisse tuijotti keltaisilla silmillänsä Villeä. "Buahahah, minä vein heidät metsään" hän karjui ja juoksi ulos talosta.
Raivohullu Nisse ei ehtinyt pitkälle juosta, kunnes Minea tuli vastaan. Yllättävän tyynenä Minea totesi "Sinä olet ihmissusi". Nisse nauroi ja otti Mineaa kädestä. Hän raahasi tämän makuuhuoneeseen. Ville katsoi suu ammollaan kuinka Minea oli yhtä rakastunut mieheensä kuin ennenkin. Ville lysähti kasaan ja alkoi tehdä läksyjään. Yhtäkkiä makuuhuoneesta kuului kiljuntaa ja murinaa.
Nisse oli hyökännyt Minean kimppuun ja muuttanut hänetkin ihmissudeksi. (Njoo, ei tullu karvasta ku on ladattu iho) Minea ei ollut tyytyväinen muodonmuutokseensa, vaan itki lattialla.
Nisse yritti epätoivoisesti lohduttaa häntä. "Ihmissusilla on aina hauskempaa!" hän väläytti.
Minea ei kuullut häntä, vaan näki aivan omaa maailmaansa, jossa oli vaaleanpunaisia pupuja ja mielisairaalan tohtoreita.
Ville ei voinut keskittyä läksyihinsä ajatuksiltaan. Hänen vanhempansa olivat ihmissusia ja hänen veljensä olivat jossain kuolleina metsässä. Kello oli jo viisi aamulla, ja posti toi pihalle lehden. Ville haki sen ja ajatteli tehdä ristikoita, jospa hän sillä tavalla unohtaisi karmean elämänsä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Etusivulla komeili teksti "Ihmissusia Veronalassa?" ja kuvassa oli kaksi lasta. Toinen taapero. Toinen lapsi. "Ei voi olla totta!" Ville änkytti ja hänen otsasta valui hikeä.
Hän tunnisti kuvasta veljensä. Nisse oli vienyt heidät metsään ja muuttanut heidät ihmissusiksi.
Ville ei jaksanut enää. Hän soitti taksin, jotta pääsisi kampukselle. Hyvästeltyään Jorman Ville nousi keltaiseen taksiin. "Hyvästi vanha elämä" hän huokaisi ja katsoi kuinka sadepisarat ropisivat vasten ikkunaa.
En osaa olla käyttämättä hackeja :)
Kommentit