Töistä päästyäni opiskelin koko illan. Ehkä pystyisin hurmaamaan Leijonan älykkyydelläni. Saahan sitä toivoa. Kun aamuauringon ensisäteet saapuivat Veronalaan, minä soitin Leijonalle. Ehkä tänään olisi onnen päiväni.



Leijona saapui. Oli ihanaa taas nähdä hänet. Ehdotin taas kerran, että hän muuttaisi luokseni. Tiesin saavani kieltävän vastauksen, mutta voi sitä aina yrittää. Mutta yhtäkkiä Leijona polvistuikin eteen ja rukoili minua vaimoksensa. Hämmästyin toden teolla, mutta tottakai suostuin. Ja häät pidettäisiin heti!



Tietenkään kihlaus ei riittänyt minulle. Soitin muutaman tutun tänne, isoihin hääjuhliin ei ollut varaa. Kaikki lupasivat tulla. Kohta vietettäisiin onnellisia häitä.



Vieraita taisi kiinnostaa enemmän jääkaappi, kuin minun ja Leijonan sitoutuminen.



Eipä se meitä haitannut. Vihkikaari puuttui, mutta eihän siitä mitään iloa olisikaan. Meillä on nyt toisemme.



Kunnostimme hieman kotia Leijonan tuomilla rahoilla. Seiniä ei kyllä valitettavasti saatu.



Jälkikasvuakin oli tähän perheeseen saatava. Hääyöt hoidettiin keskellä päivää.



Leijona sai kokea myös pienen muodon muutoksen. Ja hän oli tyytyväinen tulokseen.

**SAANEN HUOMAUTTAA, ETTÄ TÄSSÄ VÄLISSÄ VAIHDAN KERRONTATYYLIÄ, TÄÄ ON JOTENKIN NIIN HANKALAA x)**

Kului melkoisesti aikaa. Minea sai uuden työpaikan ja uuden ystävän. Leijona vain... oli.
Eräänä iltana he katselivat yhdessä telkkaria. Simcityn uutisia katsellessa Minealla oli yhtäkkiä

pakottava tarve nousta ylös. "Aiggh, sattuu", hän kiljahti.



Ja hänen mahansa kasvoi yllättäen suuremmaksi. Simeillä raskauden eteneminen oli nopeahkoa.
Samalla näytti siltä, kuin Leijonan silmät olisivat pullistuneet samalla tavalla kuin Minean maha.
"Oletko sinä raskaana?" mies takelteli. Minea ei sanonut mitään, hän vain kietoi kädet miehensä ympäri ja halasi lujaa.



Minea joutui kuitenkin taivuttelemaan Leijonaa hetken, ennen kuin tämä pystyi tottumaan ajatukseen. "Mi-minusta tulisi isä?" Hän jatkoi änkytystä. Minea nyökkäsi. "Näin nuorenako?" Leijona istahti sängylle ja laittoi herätyskellon päälle. Minea istui sängyn toiselle laidalle ja möyhensi tyynyään. Leijona vain tuijotti taivasta.



Aikaisin aamulla Leijonan piti lähteä ravintolalle töihin. Eipä ukko tiennyt, että Minea oli tarkkaillut häntä jo pidemmän aikaa. Minea epäili että Leijonalla ja hänen autonkuljettajalla oli suhde. Siltä se ainakin vaikutti. Nyt jos koska hän voisi paeta toisen naisen luokse. Mikä petturi! Ei ole valmis edes ottamaan vastuuta lapsesta jonka hän itse teki vapaaehtoisesti. Minea mutisi yksinänsä jotain kostosta.



"Kostoa" voisi miettiä paremmin syödessä. Perinteisesti Minea luki aamun sanomalehteä samalla kuin söi salaattia. Sitten hänellä välähti. Minea jätti salaatin pöydälle ja juoksi puhelimen luo. Hän oli repinyt sanomalehdestä osan sivusta "Mies etsii naista". Näppäillessään numeroa Minea naureskeli ilkeästi.



Tunnit kuluivat. Lopulta pihaan tepasteli varsin arvokkaasti pukeutunut mies. Minea tervehti häntä varsin tuttavallisesti halaten. "Voi rakastuin sinuun jo nyt" hän leperteli. Mielessään Minea pohti vain sitä, miten kostaa Leijonalle. Ei hän oikeasti sitä miestä rakastanut.



Saahan sitä joskus huvitella. Pian flirttailut muuttuivat tulisiksi suudelmiksi ja halaukset rutistuksiksi. He olivat jo matkalla makuuhuoneen puolelle, kunnes Minean päässä pimahti. "Häivy senkin niljake!" hän huusi miehelle, jonka nimeä ei edes tiennyt. "Mene pois, pois minun elämästä" Minea karjaisi ja painoi päänsä tyynyyn. Jonkin ajan kuluttua hän nosti päänsä tyynystä. Kyyneltulvan kastelleen tyynyn Minea otti syliinsä ja halasi. Hetken tyynyä halailtuaan hän heitti sen takaisin sängylle ja lähti vessaan etsimään paperia silmiensä pyyhkimiseen.



Pian hänen uskollinen aviomiehensä tuli kotiin töistä. Hän istui keittiön tuolille odottamaan Mineaa. Monenkaan minuutin kuluttua ei Mineaa kuulunut. Leijona nosti takamuksensa ja meni vessaan katsomaan mikä kesti. Vastaanotto ei ollut kovin upea. Minea seisoi kädet puuskassa ja vakava ilme naamallaan. Itkemisen jäljet näkyivät vielä selvästi. Minea avasi suunsa, mutta laittoi sen takaisin kiinni. "En voisi syyttää häntä pettämisestä, koska tein sen itsekkin", hän mietti. Lopulta Leijona uskalsi sanoa jotain: "Minä olen miettinyt. Ja päättänyt, että minusta on isäksi". Minean ilme kirkastui ja hän hyppäsi melkein Leijonan syliin. "Minä tiesin että sinusta on siihen" hän kuiskasi.

Loppu päivä oli sillä pelastettu. Elämä jatkui. Minea päätti pitää syrjähyppynsä omana salaisuutena. Tässä olisi lapsen tulevaisuus kysessä. Kello läheni puolta yötä ja pariskunta suuntasi nukkumaan.



Pian Minea kuitenkin heräsi hirvittävään kipuun. Kuin joku olisi potkinut täysillä hänen vartaloa. "Aargghh! Leijona, minä synnytän!" Minea kiljahteli tuskallisena. Leijonak
in säpsähti hereille ja tuli ihmettelemään synnyttämisen ihmettä. "Emme taida ehtiä enää sairaalaan" hän lisäsi. Minea katsoi silmät tulisina vihasta Leijonaa. Leijona jätti vaimonsa ja juoksi soittamaan sairaalaan.

He olivat saaneet kätilön kotiinsa. Monen tuskallisen tunnin kuluttua kätilö näki jo pään. Leijona oli sillä välin karannut soittamaan kaikille kavereillensa, että hänestä tulisi pian isä.



Kätilö joutui rientämään muihin tapahtumiin, mutta terve poikalapsi syntyi. Poika ristittiin yhteisymmärryksin Villeksi. En osaa oikein sanoa, keneltä hän peri ja mitä. Suloinen kuin omena.
Toivottavasti lapsi ei aiheuttaisi mitään kriisiä Koivumäen perheelle. Yllätyksenä Leijona osti kaikki vauvakamat. Ville laitettiin uuteen kehtoonsa ja vanhemmatkin menivät nukkumaan.



Aamulla olikin Minean vuoro lähteä töihin. "Toivottavasti te nyt pärjäätte keskenänne", Minea huikkasi Leijonalle ja Villelle. Vastausta ei kuulunut, mutta siitä huolimatta hän lähti töihin.



Ville oli isin poika. Heillä oli kova meno päällä. Tästä kuvasta näkyykin, että Ville on perinyt ainakin äitinsä silmät. Ihmeen kehittyneet kulmakarvat tuon ikäiseksi. Leijonakin tiesi että simit kehittyisivät nopeasti. Olihan se koulussa opetettu. Niimpä hän ottaa kaiken irti Villen lapsuudesta, pianhan hän karkaisi jo yliopistoonkin. Ja kenties muuttaisi omaan kotiin.
"Minä kasvatan sinusta täydellisen ja sivistyneen pojan", Leijona lupasi pojallensa. Vielä tuossa iässä ei tiedä, onko Villestä perijäksi. Tokihan Leijona ja Minea ainakin yhden sisaruksen Villelle pyöräyttäisi.



Nykyään Minean mielestä oli ihanaa tulla kotiin. Ennen se oli suoraan painumista nukkumaan ja ainaista siivoamista. Nyt hänellä oli mies ja lapsi, jotka odottivat kotona. Miten näin lyhyessä ajassa voi tapahtua niin paljon? Kotia ei kyllä taloksi voinut nimittää, mutta se tuntui nykyään pikkuseikalta.

Perhe-elämä jatkuu onnellisesti. Leijonankin työt jatkuvat normaalisti ja joudutaan palkkaamaan lastenhoitaja. Eräänä päivänä Leijonan saavuttua töistä hän käyttäytyy hyvin salamyhkäisesti.
Minea ei ollut vieläkään noussut sängystä ja päätti esittää nukkuvaa. Hän kuuli Leijonan näppäilevän puhelinta. "Hei täällä on Leijona Koivumäki" Leijona pälätti puhelimeen ja käveli hieman syrjemmälle. Minea erotti puheesta vielä: "Niin, tuletko nyt heti?" ja laski puhelimen paikoilleen. Minealla pakosti muistot nousivat muistot pintaan. Leijona ja se nainen. "Ei, ei. Leijona ei ole ikinä pettänyt minua eikä tule pettämäänkään", Minea uskotteli itsellensä.



Poliisiauto ajoi pihaan ja Leijona juoksi vastaan. Mineakaan ei kestänyt enää katsoa sängystä käsin vaan nousi ylös. Poliisiauto oli pysähtynyt ja Leijona seisoi sen takana, niin ettei Minea nähnyt mitä oli tekeillä.



Poliisiauto ajoi pois, mutta Leijona jäi seisomaan kadun toiselle puolelle. Ja mitä hän oikein halasi ja hinkkasi naamaansa? Minea ei ollut uskoakseen silmiään. Koiranpentu. "Onko tämä sinun käsitys toisesta lapsesta?" Minea kysyi kurtistaessaan kulmiaan. Leijona laski pennun maahan ja käveli toista kättään raapien Minean luokse. "Ei tietenkään" hän sanoi oudoksuen.
Minea katsoi koiraa hetken miettivästi. "Sen nimi on Lumipallo" Leijona kertoi minulle innoissaan.
Minea tervehti talon uutta asukkia. Voi kuinka Lumipallo olikaan suloinen. "Villekin varmaan ihastuu sinuun" Minea huokaa ja silittää koiran päätä. "Krhm, katsoin juuri kalenterista ja huomasin että Villellä on tänään aika kasvaa taaperoksi" Leijona sanoo väliin. Minean katse jämähtää hetkeksi ja hän kääntyy kohti Leijonaa. "Okei, minä hoidan juhlajärjestelyt", Leijona sanoo ja menee soittamaan naapurit kylään kello viideksi. Minea menee sillä välin nukkumaan.



Juhlaväki saapuu viideltä ja kova hulina ainakin syntyy. Minea liittyy bailuihin mukaan ja hauskaa on. Leijona ottaa jääkaapista esille leipomansa kakun ja Ville nostetaan kehdosta puhaltamaan kynttilät.

Tällainen Villestä kasvaa. Kirjoitan simologiat sun muut myöhemmin, kiire :>

Seuraavassa osassa jatkamme Koivumäen perhe-elämän seuraamista. Onko jo tilaa toiselle lapselle?