Tervetuloa seuraamaan minun Legacy Challenge-haasteeni eteemistä :) Minä en ole tulostanut ohjeita, eli joitain sääntörikkeitä voi tulla, enhän muista sääntöjä tasan tarkkaan ulkoakaan. Saa huomautella kirjotusvirheistä, kielioppivirheistä, sääntörikkeistä ym.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○

Heipsan. Nimeni on Minea Koivumäki, ja muutin juuri Veronalaan. Minulla on perhetavoite ja elämän tavoitteenani on saada kuusi lastenlasta. Pidän erityisesti ruskeista hiuksista ja hyvästä kunnosta. Inhoan liian lihavia simejä.

Tässä hmm, taloni. Rahaa jäi aivan liian tontin ostosta. Mutta mennäänpä katsomaan lähempää.

Kova nälkä heti iski ja riensin jääkaapille. Valitettavasti en ole ehtinyt opiskella mitään kokkauksesta. Onneksi minulla kuitenkin oli purkkiherkkua. Sillä nälkä pysyisi hetken loitolla. Samalla kun söin luin lehdestä työpaikka-ilmoituksia. Jiihaa, yövartijaa kaivattiin.



Ehkä sitä keittokirjaa voisi huvin vuoksi vilkaistakkin. Purkkiruoka ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Päästyäni sivulle, jossa opetettiin käsittelemään veistä, naapurit tulivat toivottamaan minut tervetulleeksi.



"Hauska tavata!" minä hihkuin naapureilleni. Eräs vaaleahiuksinen mies kehui hiuksiani. Kun olin tervehtinyt kaikkia ja esitellyt itseni, pyysin heidät syömään.




Minulle tuli sen jälkeen todella huono omatunto, kun ruokin vieraitani purkkiherkuilla. Päätin soittaa kiinalaiseen ravintolaan ja tilata sieltä ruokaa. Kuka ties tulisi joku komea ruokalähetti kaupan päälle.




Vieraat alkoivat käymään melko levottomiksi, mutta onneksi kiinalaisen pikaruokalan auto tulikin
jo. Jännitys tiivistyy. Saa nähdä millainen lähetti sieltä tupsahtaisi. Lähdin jo kävelemään autolle päin vastaan.



Anteeksi, ei kiitos tällä kertaa. Mutta toivottavasti ruokaa ei tarvitsisi moittia samalla tavalla. Annoin lähetille rahat ja laitoin kiinalaiset lattialle. Vieraat saisivat siitä sitten noukkia x)
Huusin vieraat uudestaan syömään.



Kun olin saanut opastettua heidät syömään puhelin soi. Kuka kumma minulle soittaisi? Juurihan muutin tänne enkä tunne ketään. "Minea Koivumäki" vastasin. Varmaan joku ostoskanavan puhelintyrkytys... Kuulin miehen äänen sanovan "Meijän porukkaan kaivattais vähän enemmän tyyppejä, lähtisitkö mukaan?" Tottakai minä suostuin. Kuka tietää jos porukka sisältäisi komeita miehiä? :D

Hetken kuluttua taksi saapui. Astelin iloisesti auton luo ja avasin oven. Olisin odottanut hirveää meteliä ja tungosta, mutta taksi olikin tyhjä. "Mitä tämä on tarkoittavinaan?" tivasin kuskilta.
Hän selitti, että poimisimme muut matkalla. Hieman epävarmana lopulta kiipesin sisälle. Kyllä elämässä pitäisi olla jännitystäkin.

Pitkän automatkan jälkeen saavuimme kaikki perille. Taksi oli pysähtynyt melko hienon ja ison rakennuksen kohdalle. Kaikki tungimme autosta ulos kadulle. Vilkaisin pihalla seisovaa isoa kylttiä, jossa luki "Vaahteralehdon kylpylä". Mutta hei, minkä takia tänne oltiinkaan tultu? Aivan, miesjahtiin. Menin juttelemaan eräälle, ihan mukavan näköiselle, miehelle. Kenties hän olisi Se Oikea.



Tunsin rakkautta ensi silmäyksellä. Tuleva isä oli löydetty. Pystyin jo kuvittelemaan mielessäni sen, kun asuisimme isossa kartanossa ja kuuntelisimme, kuinka taloudenhoitaja imuroisi alakerrassa. Kolme lastamme kirmailisivat pihalla... Hei, hei. Palataanpas takaisin nykyhetkeen. Ensin pitäisi rauhassa tutustua häneen.



Minulle selvisi, että miehen nimi on Leijona Karnila. Minusta alkoi tuntua, että meillä synkkasi. Nyt olisi oikea hetki. Pyysin häntä treffeille. Voi, hän suostui! Nyt olen loppuelämäni onnellinen. Hän oli niin ihana. Minua alkoi kuitenkin alkoi pian kuvottamaan, kun huomasin että Leijona haisi hirvittävältä. Kuitenkin minua alkoi kuvottamaan enemmän se, kun huomasin että se olinkin minä joka haisi. Käskin Leijonaa odottamaan hetken ja juoksin kylpylän vessaan.



Vessaan päästyäni heitin vaatteeni penkille ja pomppasin suihkuun. Tuntui etten olisi ollut vuoteen suihkussa. Viileä vesi tuntui niin ihanalta, olisin voinut olla nauttimassa veden raikkaudesta vaikka koko loppuelämäni. Yksi asia kuitenkin sai minut keskeyttämään suihkutteluni, treffit. Suljin hanan ja puristin hiuksista ylimääräiset vedet lattialle. Puin nopeasti päälleni ja astuin ulos vessasta käytävälle. Vilkaisin ikkunasta ulos, ja huomasin Leijonan menevän taksiin. Kyyneliä niellen kuljin kohti ulko-ovea. Kuitenkin juuri kun olin astumassa ulos kuulin jonkun huutavan "Odota hetki, tule tänne!". Käännyin ympäri ja en huomannut muita kuin espressotiskin takana olevan naisen. Laahustin hänen luoksensa ja kysyin mitä hänellä oli asiaa. "Leijona käski minun antaa tämä sinulle" hän sanoi ja ojensi minulle paperinpalasta. "Äh, okei" vastasin ja rynttäsin sen taskuuni. Poistuin ulos ja tilasin taksin.



Pian se tulikin noutamaan minua hyppäsin kyytiin. Ilmoitin osoitteeni ja kuski lähti ajamaan kohti kotiani. Kaivoin housujeni taskusta paperipalasen jonka espressomyyjä oli minulle antanut. "MITÄH?" kiljaisin niin, että taksikuski hätkähti. Paperilapussa luki Leijonan numero. Hän siis halusi jatkaa yhteydenpitoa. Loppumatka sujui oikein rattoisasti, kun ajattelin vain Leijonaa.



Naapurini olivat edelleen syömässä, mutta onneksi minullekkin riitti purtavaa. Keksin katsoa kelloa, ja huomasin että työni alkaisivat pian. Koska en voinut koikkelehtia alasti vieraitteni nähden menin vesssaan vaihtamaan työasuuni. Minua jännitti aivan kamalasti. Sitten kuului auton tööttäys. Toinen. Auto oli tullut hakemaan minua töihin. Avasin päättäväisesti vessan oven ja astuin ulos.



Jotenkin petyin, kun minua haki törkyinen ja haiseva auton rämä. Jostain kuitenkin oli rahat tienattava. Istuin auton takapenkille, lemuavan sukkakorin viereen. Minulle pitäisi maksaa erikseen siitä, että suostun istumaan tässä autossa.

Työpäivä oli ollut yhtä rääkkiä. Pomo halusi testata minua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olin aivan puhki työpäivän jälkeen ja läjähdin autoon. En jaksanut edes välittää sen hajusta. Halusin vain nopeasti kotiin nukkumaan omaan sänkyyn.

Se taisi olla liikaa vaadittu. Joku naapuruston koirista oli järsinyt sänkyni kappaleiksi. Onneksi sain palkkaa tarpeeksi sängyn ostamiseen.



Ihana ja pehmeä sänky. Nukahdin saman tien kun painoin pääni tyynyyn. Olipas rankka päivä.
Huominen toivottavasti olisi hieman kevyempi.

Tunnit kuluvat ja aamu koittaa. Herätessäni mietin pitkän tovin, missä oikein olin. Pikkuhiljaa illan tapahtumat muistuivat mieleeni. Kömmin ylös sängystä ja ensimmäisenä katsahdin keittiöön. Kaikkialla oli tyhjiä ruokapurkkeja, likaisia astioita ja jotain sellaista, mistä et halua kuulla.



Ei auta muu kuin siivota. Jos halusin päästä elämässä eteen päin, minulla pitäisi olla edes siisti koti. Mitä Leijonakin ajattelisi? Kaivoin kaapista roskapussin ja keräsin siihen kaiken. Sen jälkeen oli käyttöä vessaharjalle. Kun kaikki vihdoin oli saatu kuntoon, tartuin puhelimeen ja näppäilin Leijonan numeron. "Tuota, Minea täällä." sanoin värisevällä äänellä, ja jos puhelimessa olisi ollut johto, olisin räplännyt koko ajan sitä. "Haluaisitko tavata minun luonani?" kysäisin. "Mikäs siinä" Leijona vastasi. Varoitin häntä, ettei järkyttyisi pahasti kodistani.



Hetken kuluttua hän saapui. Halasimme tervehdykseksi, sen jälkeen teimme kaikkea mahdollista (kaikkea mahdollista mitä puolityhjällä tontilla voi tehdä o_O). Kuitenkin minusta tuntui, että Leijona pitäisi minua lähinnä vain ystävänä. Toki hän vastasi flirttailuuni, mutta silti.



Huomaavainen hän kuitenkin osasi olla. Tällaista tietoa sain selville hänestä:

Horoskooppi: Jousimies

Yhteensopivuus minun kanssani: Yksi salama

Rahatilanne: Kaksi simoleonmerkkiä :D

Tavoite: Tietotaivoite

Ammatti: Keittiömestari

Uulaaa, keittiömestari. Unelmointini alkoi taas. Unelmoin siitä kun minä olisin kotiäitinä ja Leijona puurtaisi töissä.



Lopulta päädyimme tähän. Mitään EI siis tapahtunut, me vain NUKUMME samassa sängyssä. Valitettavasti.



Aamulla heräsimme molemmat siihen kun puhelin soi. (Voitte epäillä tästäkin kuvasta jotain, mutta minä tykkään nukkua ilman alusvaatteiden yläosaa) Nyt voisi alkaa uudelleen yritys saada Leijonaa muuttamaan kanssani asumaan.



Ja vihdoin Leijonakin oppi rakastamaan minua. Mutta en saa silti häntä suostuteltua muuttamaan luokseni. Ymmärrän ettei ajatus asua rahattoman neitokaisen kanssa kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta rakkaus kai tässä merkitsee enemmän, kuin raha?



Paikalle tepastelee myös kissa (Paljettiko sen nimi oli?) ja menen tervehtimään pientä karvapalleroa. Voi kumpa minullakin olisi lemmikki. Mutta nyt ei ole aikaa, täytyy joutua takaisin muhinoimaan Leijonan kanssa.



Koin ehkä elämäni ihanimmat hetket tuon kymmenen minuutin aikana. Toisin sanoen, me pelehdimme. Kuitenkin pian oli taas aika lähteä kurjaakin kurjempaan työhöni. Hyvästelin Leijonan ja astelin autolle.

Muuttaako Leijona asumaan Minean luokse? Onko Minea raskaana? Se selviää seuraavassa osassa.