tyttöjen perään. Niimpä hän ensimmäisenä tilasi taksin. Puhelimen päässä vastasi naisen ääni, joka lupasi tulla hakemaan hänet pian. Ville puki nopeasti vaatteet päällensä ja meni ulos odottamaan.
Keltainen auto ajoikin pihaan jo muutaman minuutin kuluttua. Ville avasi taksin oven, ja meni istumaan takapenkille. Kuljettajana toimi hänen isänsä ehkä-salarakas, mutta eihän Ville sitä tiennyt. Vainosiko tuo nainen Koivumäen perhettä?
"Ja minnehhän sinä haluaisit mennä?" kuljettaja kysyi flirttailevalla äänen sävyllä. Ville oli hetken hiljaa, kunnes sanoi: "Öö. Jonnekkin vaatekauppaan. Haluan uudet vaatteet". Kuljettaja nyökkäsi ja painoi kaasua.
Ville pääsi Veronalan suosituinta vaatemerkkiä myyvään Puotiparatiisiin. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt mitään muodista, sillä Minean mielestä kalliit merkkivaatteet olivat turhia. Olihan Villen nykyisetkin vaatteet kirpputorilta. Onneksi eräs avulias (ja kaunis) myyjä neuvoi häntä ostoksissa. Lähtiessään Ville vielä vilkutti myyjälle.
Ville käveli puhelinkopin luokse ja laski ostoskassit maahan. Hän soitti taksin hakemaan häntä kotiin. "Shoppailu oli jo tarpeeksi rankkaa, en minä mitään roskaruokaa ala syömään" Ville mutisi
näppäillessään numeroa.
Kotiin päästyään hän hiipi vaatekaapin luo ja tunki ostoksensa sinne. "VILLEEE!" kuului yhtäkkiä
jonkun huutavan keittiöstä. Ville ajatteli, että nyt hän saisi huudot kun 'karkasi' kotoa. Hän laahusti keittiöön ja odotti nalkutusta, mutta yllättyikin hieman näkemästään. Minean vatsa oli
taas kerran epäilyttävästi pyöristynyt. Villen suu loksahti auki hämmästyksestä. "Minä ja Nisse menimme naimisiin" Minea kertoi ja hymyili hänen vieressä istuvalle miehelle.
Ville uskaltautui vaihtamaan uudet vaateet päällensä, eihän Mineakaan voisi motkottaa tällä hetkellä kun oli niin onnellinen. Ville oli menossa juuri täyttämään Jorman ruokakuppia ja vilkaisi samalla kalenteria. Hän kääntyi ja sanoi Minealle: "Matthewin on aika kasvaa".
Sen kummempia pirskeitä ei järjestelty. Minea otti pakastimesta kakun, ja Matthew puhalsi kynttilät. Ihan söpö poika hänestä kuoriutui. Kello olikin jo paljon, ja Ville vei pikkuveljensä nukkumaan. Tunnin sisällä kaikki muutkin raahasivat itsensä sänkyyn. Hetken aikaa talossa vallitsi täysi hiljaisuus.
Hiljaisuuden rikkoi Minean kiljuminen. "Miksi tämä sattuu aina näin paljon?" hän huusi pidellen vatsaansa. Tällä kertaa Minea ei kuitenkaan joutunut synnyttämään yksin kadulla, vaan kotikätilö saatiin paikalle. Taas ne samat tuskalliset tunnit. Aamun koittaessa lapsi sai kuitenkin
nähdä päivän valon.
Uusi perheenjäsen sai nimen Tom, sillä kätilö oli kertonut juuri serkkunsa miehen isän vaarin siskon koirasta, jonka nimi oli Tom. Poika siis tuli. Kulmakarvojen perusteella Tom peri isänsä punaiset hiukset. Kaikki hössöttivät uuden vauvan ympärillä...
...ja unohtivat kiljuvan Matthewin. Raukka sai yksinänsä haista kehdossansa. Pian Tomkin unohdettiin lattialle lojumaan. Kaikilla oli kiire jonnekkin. Lasten ei tarvinnut onneksi kovin montaa tuntia odottaa lastenhoitajaa. Kukaan ei voinut olla pitämättä siitä vanhasta mummelista.
Pikkuisesta Jorma-kissasakin kasvoi täysikasvuinen.
Tää nyt oli mitä oli. x)
Kommentit