LC Koivumäki

Osa 9

2007-02-20T19:27:00+02:00

Muutaman päivän päästä Ville oli jo kotona. Taksi jätti hänet pihalle. Ville laski matkalaukkunsa
alas ja ryntäsi halaamaan Jormaa. Neljä vuotta erossa oli pitkä aika, mutta kissa muisti silti omistajansa. "Ihana nähdä sinua taas" Ville kuiskasi Jormalle. Hetken halailtuaan hän laski Jorman maahan ja käänsi katseensa kotitaloonsa. Se oli aivan samannäköinen, kuin hänen lähtiessäänkin. Ville suunnitteli jo mielessään kuinka remontoisi talon, mutta ensin hän kuitenkin
meni sisälle tervehtimään äitiään. Mahtaisikohan Minealla olla jälleen kerran uusi mies?

Ville ei ehtinyt keittiötä pitemälle, kun hän kuuli nurkan takaa murahduksia. Minea tuli esiin kummallinen kiilto silmissään. "Vihdoinkin, vihdoinkin!" hän sanoi pitäen katseen kiinni Villessä.
Ville katsoi pelokkaana äitiään ja alkoi katua, että palasi takaisin kotiin. Enempää hän ei ehtinyt
miettiäkkään. Salamannopeasti Minea pomppasi ilmaan ja kaatoi poikansa maahan.
"Mitä sinä teet?!" Ville kiljahti ja haukkoi henkeä. Minea puraisi terävillä hampaillaan Villeä niskaan niin että verta roiskui. Ville yritti nousta, mutta Minea tuuppasi hänet takaisin lattialle.
Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Jopa Jorma tuijotti lattialla makaavaa Villeä hiiskumattakaan.

Yhtäkkiä Villen silmät rävähtivät auki. Hän tunsi itsensä todella energiseksi - ja nälkäiseksi.
Ville tönäisi Minean pois tieltään ja juoksi ulos. Kauas metsään.

Aamun koittaessa Ville heräsi, ja huomasi että makasi takapihalla. "Missä minä olen?" hän sopersi ja nousi ylös. Ville tunsi kovan kivun niskassa ja hän muisti eilisen. Hieman tokkurassa hän käveli etupihalle ja katsoi pitkään kotiaan.

Ville ei meinannut tunnistaa kotiaan omakseen. Se oli kokenut totaalisen uudistusremontin.
Ville muisti yhtäkkiä unohtaneensa kokonaan Doriksen, kihlattunsa. He olivat tavanneet opiskelija-asuntolassa, jossa molemmat asuivat yliopisto-ajan. Ville juoksi puhelimen luokse ja
lähes hakkasi puhelinta näpytellessään Doriksen numeroa. He juttelivat pitkään, ja Ville rukoili
Doriksen tulevan käymään. Neitonen lupasi tilata samantien taksin ja tulla niin nopeasti kuin vain pystyi.

Tunnin kuluttua Ville huomasi ikkunasta taksin. "Doris!" hän huusi ja juoksi ulos. "Ville!" Doris vastasi ja hyppäsi suoraan Villen syliin. Jälleennäkemisen riemu oli suunnaton. Ville ei kauaa aikaillut, vaan ehdotti samantien: "Voisitko muuttaa tänne asumaan?" Doris naurahti ja samalla
kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Hän nyökkäsi vastaukseksi. Yhtäkkiä jokin voima tuntui Doriksen sisällä. Hän kasvoi nuoresta aikuisesta aikuiseksi hujauksessa. Varoittamatta Ville ehdotti vielä häitä. Ei Doris voinut muutakaan kuin hyväksyä ehdotuksen. Ja häät pidettäisiin heti, tottakai.

Aikuistumisensa johdosta Doris muutti tyylinsä täysin. Hänen hento tyyli muuttui kertaheitolla
paljon räväkämmäksi. Ville pyysi äidiltänsä apua hääjärjestelyissä. Kaiken tuli olla täydellistä.

Täydelliseksi riitti hääkaari etupihalla torakoiden keskellä. Vieraiksi saapuivat yliopiston Lehtori
ja pesuaineelta haiseva kodinhoitaja. Jollain kumman tavalla se hetki tuntui niin romanttiselta.
Se hetki olisi voinut jatkua vaikka koko loppuelämän.

Pari kuitenkin päätti siirtyä elämässä eteenpäin, eli makuuhuoneeseen. Osaatte varmaan ihan itse miettiä, mitä siellä tapahtui. Se oli ehkä molempien onnellisin päivä... Ehkä.

Vessassa juhlavierailla oli jotain epäilyttävää tekeillä. Mikä hinku mennä kylpemään vieraiden luokse? Vielä kahdestaan.

Bileitten päättyessä pihaan huristi musta, pitkä limusiini. Minea oli tilannut sen hakemaan Villen ja Doriksen rentoutumaan. Pariskunta puki nopeasti vaatteet päälle, ja he riensivät limusiiniin. Kumpikaan ei tiennyt minne he olivat menossa, mutta mitä se olisi haitannutkaan.

Sillä aikaa Minea istui yksin olohuoneessa. Hänen päässään velloi paljon ajatuksia. Hänen poikansa lähes vihasi häntä. Eilen Minea oli puraisullaan muuttanut Villen ihmissudeksi. Lisäksi hänestä tulisi pian vanhus, ja loppuelämänsä hän viettäisi ihmissutena. Eihän tähän mitään lääkettäkään ollut? Sitä ei ainakaan Minea tiennyt. Pian olisi taas aika muuttua ihmissudeksi. Hirveäksi petoeläimeksi, joka ei voinut vastustaa sitä, että voisi puraista jotakuta simiä.

Doris ja Ville olivat palanneet lyhyeltä rentoutumislomaltaan ja katselivat rakastuneina Eläinlääkäri-ohjelmaa. Yhtäkkiä Villen sisällä alkoi myllertää. Hän oli kokonaan unohtanut ihmissuteutumansa. Keittiöstä vielä kuului Minean ja Nissen ulvonta. Ville ei voinut enää pidätellä muuntautumistaan, ja pian hän löysi itsensä verenhimoisena petona. Doris katsoi kauhuissaan, kuinka hänen rakastettunsa murisi kuin mikäkin eläin. Samassa Ville hyökkäsi Doriksen kimppuun. Aivan kuin hän olisi halunnut raadella vaimonsa. Onneksi Ville tyytyi pelkkään puraisuun. Doris kiljahti ja kaatui lattialle.

Herättyään Doriksella kesti hetken aikaa tottua karvaisuuteen ja keltasilmäisyyteen. Jokin siinä
kuitenkin viehätti. Doris oli aina halunnut olla erilainen kuin muut, ja nyt hän todellakin oli sitä.
Hän esitti Villelle vihaista, vaikka oikeasti nautti karvaisuudestaan. Doris vilkaisi taaksensa, ja huomasi Minean tuijottavan häntä ja Villeä. "Etkö sinä muista mikä päivä tänään on?" Minea kysyi hieman surullisena Villeltä. Ville ainakin näytteli muistelevansa, vaikkei häntä oikeasti kiinnostanut tippaakaan mikä päivä tämä olisi. "Syntymäpäiväni - tänään minusta tulee vanhus. Olisi mukavaa kuunnella jotain onnittelujakin" Minea sanoi tympeänä. Villen kasvoille nousi puoliksi vihainen, puoliksi kummastunut ilme. "Paraskin puhuja! Et itse muistanut ikinä minun tai veljieni syntymäpäiviä!" Ville karjaisi.

Minea tuhahti ja juoksi ovet paukkuen keittiöön. Hän halusi sen vain tapahtuvan nopeasti. Nisse otti uunista Minean suklaakakun. Minea esitti Nisselle iloista, raukka oli tehnyt koko illan kakkua vain häntä varten. Ville ei halunnut tulla katsomaan kuinka hänen äitinsä rapistuisi vanhaksi mummeliksi, ja lukkiutui makuuhuoneeseen.

Minea esitti mielessään toiveen ja puhalsi kakusta kynttilät sammuksiin. Kerran se vain kirpaisi.
Minea pyörähti ympäri ja siirtyi seuraavaan elämänvaiheeseen. Hänestä tuli ihan herttainen mummeli. "Apua!" Minea kiljahti kun katsoi itseään peilistä. "Olen rupsahtanut vanha fossiili" hän
harmitteli. Elämää ei ollut enää paljon jäljellä. Entä hänen elämäntavoitteensa, kuusi lastenlasta? Ensimmäistäkään ei näkynyt.

Seuraavana iltana Minea oli taas onnellisempi kuin aikoihin. Hän oli aloittanut uuden harrastuksen, kissan kasvatuksen. Niin hän ainakin sanoi. Minea oli adoptoinut suloisen kissan joka sai nimeksensä Nokkonen. Tottakai Ville riensi heti härnäämään. "Luuletko tosissasi Jorman ja tuon tekevän pentuja?" hän nauroi. Minea ei kuunnellut Villen puheita, vaan vei Nokkosen samaan aitaukseen Jorman kanssa.

Jonkin ajan kuluttua...

Doriksella oli alkanut ilmetä rajua aamupahoinvointia. Nykyään hän kävi ihmisten ilmoilla vain syömässä - muun ajan hän vietti joko vessassa tai sängyssä. Tälläkin hetkellä hän oli leriytyneenä vessanpöntön eteen.

Minea oli ollut viimeistä päivää töissä. Työpaikalla oli pidetty pienet bileet Minean eläkkeelle jäämisen kunniaksi. Minean työkaveri Marjaana, joka oli työskennellyt ennen kampaajana teki Minealle 'pienen' muodonmuutoksen. Vaikka olikin kova paikka hyvästellä työpaikka, Minea oli onnellinen. Nyt hän voisi kokopäiväisesti hoitaa kissoja. Tulisikohan niitä pentuja joskus?

Ainakin yritin tehdä vähän pidemmän osan :D

Osa 8

2007-02-12T13:55:00+02:00

Rakas äiti.

Anteeksi, kun lähdin niin nopeasti ilmoittamatta mitään. En vain voinut hyväksyä sitä, että olisit ihmissusi. Nyt olen ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen että voin hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Tällä hetkellä asun Veronalan kampusalueella ja opiskelija-asuntolassa. Ihmiset (ainakin
useimmat) ovat täällä oikein mukavia ja ystävällisiä. Olen myös tavannut erään tytön, josta pidän kovasti. Hänen nimensä on Doris ja hänellä on vaaleat hiukset. Ja ruskeat silmät. Pitemmittä puheitta: Olen hänen kanssaan kihloissa ja tuon hänet kotiimme, kunhan pääsen täältä haisevasta kopista. Opiskeluni sujuivat oikein hyvin ja pääaineena minulla oli kirjallisuus. Raadanta ja opiskelu on lopullisesti ohi, ja olen nyt valmistunut yliopistosta arvosananoin Eximia cum laude approbatur. Kun vihdoin pääsin vauhtiin, päätin että elämäntavoitteenani on nyt kohottaa kaikki seitsemän taitoa huippuun! Toivottavasti kirjeestäni ei tullut liian sekavaa. Nähdään pian!

Ville

Osa 7

2007-02-10T11:42:00+02:00

Minea oli alkanut tuottaa rahaa myymällä suklaata. Leijona oli unohtanut vanhan suklaamasiinansa lähtiessään. Muuten perheessä meni aika riehakkaasti. Kaksi kiljuvaa kakaraa,
yksi ongelmanuori ja outo mies. Minealla oli paljon kestettävää. Matthewin ja Tomin syntymäpäivät sattuivat samalle illalle.

Matthewista tuli punapäinen pieni taapero.

Ja Matthewista suloinen lapsi. Hän ei ilmeisesti itse ollut tyytyväinen kasvuunsa, ja väitti että epäonnistui siinä. Tomin isä, Nisse, katsoi omituinen ilme kasvoillaan heitä ja mutisi jotain kummallista. "Tänään on se yö" erottui supatuksesta.

Sillä välin Ville yritti tehdä tuttavuutta naapuriin juuri muuttaneeseen tyttöön, mutta se oli aika toivotonta. Tyttö ei tykänny mistään, mitä Ville ehdotti. Hän halusi vain syödä tai juoda.

"Tässä sinulle juotavaa!" Ville sanoi vihastuneena ja viskasi juoman naapurin tytön päälle.
"Apua! Minun kaunis mekkoni" tyttö vaikeroi ja kuivasi naamaansa. Yksi vesilasi ei voinut häntä lannistaa, vaan hän meni odottamaan että lastenhoitaja tekisi hänellekkin ruokaa.

Vanha lastenhoitaja parka ei osannut käyttää Joonatanin ostamaa modernia grilliä. Tulipalohan siitä syttyi. Minea heräsi kauheaan kiljuntaan, kun kaikki vain poukkoilivat keittiössä. Hän juoksi
äkkiä puhelimen luo ja soitti palokunnan paikalle. Simcityn nopeimman palokunnan palomiehet
tulivat jo muutaman minuutin kuluttua ja sammuttivat palon. Samaan aikaan Joonatan rimpuili
omituisesti ja meni levottoman näköisenä makuuhuoneeseen.

Keskiyöllä Ville vielä opetti Jormaa antamaan tassua. Jorma voisi saada ylennyksen, jos osaisi antaa tassua. Ville oli pistänyt kissansa palvelualalle töihin, saa nähdä mitä siitäkin syntyy. Opetus keskeytyi kuitenkin yhtäkkiä, kun Nisse juoksi karjumaan keittiöön.

"AARGGHH, NYT SE SE TAPAHTUU!" hän huusi. Jorma katsoi sähisten, kun Nisselle alkoi pikku hiljaa tulemaan yllättävä määrä karvaa kasvoihinsa. Ville katsoi hämmästyneenä, ja tajusi mitä oli tapahtunut. Nisse oli ihmissusi. Samalla selvisi muutama muukin asia. Matthew ja Tom oli kadonnut jonnekkin. Nisse tuijotti keltaisilla silmillänsä Villeä. "Buahahah, minä vein heidät metsään" hän karjui ja juoksi ulos talosta.

Raivohullu Nisse ei ehtinyt pitkälle juosta, kunnes Minea tuli vastaan. Yllättävän tyynenä Minea totesi "Sinä olet ihmissusi". Nisse nauroi ja otti Mineaa kädestä. Hän raahasi tämän makuuhuoneeseen. Ville katsoi suu ammollaan kuinka Minea oli yhtä rakastunut mieheensä kuin ennenkin. Ville lysähti kasaan ja alkoi tehdä läksyjään. Yhtäkkiä makuuhuoneesta kuului kiljuntaa ja murinaa.

Nisse oli hyökännyt Minean kimppuun ja muuttanut hänetkin ihmissudeksi. (Njoo, ei tullu karvasta ku on ladattu iho) Minea ei ollut tyytyväinen muodonmuutokseensa, vaan itki lattialla.
Nisse yritti epätoivoisesti lohduttaa häntä. "Ihmissusilla on aina hauskempaa!" hän väläytti.
Minea ei kuullut häntä, vaan näki aivan omaa maailmaansa, jossa oli vaaleanpunaisia pupuja ja mielisairaalan tohtoreita.

Ville ei voinut keskittyä läksyihinsä ajatuksiltaan. Hänen vanhempansa olivat ihmissusia ja hänen veljensä olivat jossain kuolleina metsässä. Kello oli jo viisi aamulla, ja posti toi pihalle lehden. Ville haki sen ja ajatteli tehdä ristikoita, jospa hän sillä tavalla unohtaisi karmean elämänsä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Etusivulla komeili teksti "Ihmissusia Veronalassa?" ja kuvassa oli kaksi lasta. Toinen taapero. Toinen lapsi. "Ei voi olla totta!" Ville änkytti ja hänen otsasta valui hikeä.
Hän tunnisti kuvasta veljensä. Nisse oli vienyt heidät metsään ja muuttanut heidät ihmissusiksi.

Ville ei jaksanut enää. Hän soitti taksin, jotta pääsisi kampukselle. Hyvästeltyään Jorman Ville nousi keltaiseen taksiin. "Hyvästi vanha elämä" hän huokaisi ja katsoi kuinka sadepisarat ropisivat vasten ikkunaa.

En osaa olla käyttämättä hackeja :)

Osa 6

2007-02-04T15:22:00+02:00

Ville halusi nauttia teini-iän tuskasta syömällä roskaruokaa, sillä äitiMinea oli teveyshullu, eikä Ville ikinä ollut saanut maistaa roskaruokaa. Samalla hän voisi katsella kaupungin kuumimpien
tyttöjen perään. Niimpä hän ensimmäisenä tilasi taksin. Puhelimen päässä vastasi naisen ääni, joka lupasi tulla hakemaan hänet pian. Ville puki nopeasti vaatteet päällensä ja meni ulos odottamaan.

Keltainen auto ajoikin pihaan jo muutaman minuutin kuluttua. Ville avasi taksin oven, ja meni istumaan takapenkille. Kuljettajana toimi hänen isänsä ehkä-salarakas, mutta eihän Ville sitä tiennyt. Vainosiko tuo nainen Koivumäen perhettä?
"Ja minnehhän sinä haluaisit mennä?" kuljettaja kysyi flirttailevalla äänen sävyllä. Ville oli hetken hiljaa, kunnes sanoi: "Öö. Jonnekkin vaatekauppaan. Haluan uudet vaatteet". Kuljettaja nyökkäsi ja painoi kaasua.

Ville pääsi Veronalan suosituinta vaatemerkkiä myyvään Puotiparatiisiin. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt mitään muodista, sillä Minean mielestä kalliit merkkivaatteet olivat turhia. Olihan Villen nykyisetkin vaatteet kirpputorilta. Onneksi eräs avulias (ja kaunis) myyjä neuvoi häntä ostoksissa. Lähtiessään Ville vielä vilkutti myyjälle.

Ville käveli puhelinkopin luokse ja laski ostoskassit maahan. Hän soitti taksin hakemaan häntä kotiin. "Shoppailu oli jo tarpeeksi rankkaa, en minä mitään roskaruokaa ala syömään" Ville mutisi
näppäillessään numeroa.

Kotiin päästyään hän hiipi vaatekaapin luo ja tunki ostoksensa sinne. "VILLEEE!" kuului yhtäkkiä
jonkun huutavan keittiöstä. Ville ajatteli, että nyt hän saisi huudot kun 'karkasi' kotoa. Hän laahusti keittiöön ja odotti nalkutusta, mutta yllättyikin hieman näkemästään. Minean vatsa oli
taas kerran epäilyttävästi pyöristynyt. Villen suu loksahti auki hämmästyksestä. "Minä ja Nisse menimme naimisiin" Minea kertoi ja hymyili hänen vieressä istuvalle miehelle.

Ville uskaltautui vaihtamaan uudet vaateet päällensä, eihän Mineakaan voisi motkottaa tällä hetkellä kun oli niin onnellinen. Ville oli menossa juuri täyttämään Jorman ruokakuppia ja vilkaisi samalla kalenteria. Hän kääntyi ja sanoi Minealle: "Matthewin on aika kasvaa".

Sen kummempia pirskeitä ei järjestelty. Minea otti pakastimesta kakun, ja Matthew puhalsi kynttilät. Ihan söpö poika hänestä kuoriutui. Kello olikin jo paljon, ja Ville vei pikkuveljensä nukkumaan. Tunnin sisällä kaikki muutkin raahasivat itsensä sänkyyn. Hetken aikaa talossa vallitsi täysi hiljaisuus.

Hiljaisuuden rikkoi Minean kiljuminen. "Miksi tämä sattuu aina näin paljon?" hän huusi pidellen vatsaansa. Tällä kertaa Minea ei kuitenkaan joutunut synnyttämään yksin kadulla, vaan kotikätilö saatiin paikalle. Taas ne samat tuskalliset tunnit. Aamun koittaessa lapsi sai kuitenkin
nähdä päivän valon.

Uusi perheenjäsen sai nimen Tom, sillä kätilö oli kertonut juuri serkkunsa miehen isän vaarin siskon koirasta, jonka nimi oli Tom. Poika siis tuli. Kulmakarvojen perusteella Tom peri isänsä punaiset hiukset. Kaikki hössöttivät uuden vauvan ympärillä...

...ja unohtivat kiljuvan Matthewin. Raukka sai yksinänsä haista kehdossansa. Pian Tomkin unohdettiin lattialle lojumaan. Kaikilla oli kiire jonnekkin. Lasten ei tarvinnut onneksi kovin montaa tuntia odottaa lastenhoitajaa. Kukaan ei voinut olla pitämättä siitä vanhasta mummelista.

Pikkuisesta Jorma-kissasakin kasvoi täysikasvuinen.

Tää nyt oli mitä oli. x)

Osa 5

2007-01-30T16:29:00+02:00

Joonatan (jipii, muistin sen nimen) oli ostanut Villelle kissanpennun, joka nimettiin Jormaksi. Ville
oli todella kiintynyt Jormaan, ja leikki ja hoivasi sitä koko ajan. Nyt Minealla ja Joonatanilla oli yhteistäkin aikaa. Toinen lapsi oli haaveena.

Ja eräänä rauhallisena iltana, kun Minea katsoi Villen kanssa televisiota, hänen mahansa alkoi turvota. "Auhtsh" Minea puuskaisi ja nousi seisomaan. Kahden sekunnin sisällä hänen mahansa kasvoi ainakin kaksinkertaiseksi. Minea henkäisi onnesta ja katsoi ihmeissään vatsaansa. Villekin
hymyili salaa, sillä hänestä tulisi isoveli.

Minea heräsi seuraavana aamuna todella aikaisin. Hän lähti kaupungille ja palasi kummallisen kapistuksen kanssa. Minea tiesi, että perhe tarvitsisi lisää rahaa. Hän oli käynyt juttelemassa tunnetun rahaväärentäjän kanssa, ja saanut rahanväärennyskoneen. Voi Minea, mitä menitkään tekemään.

Linnut lauleskelivat poliisillekkin Minean salaisista puuhista. Poliisiauto huristi pihaan ja muuan naispoliisi juoksi suoraan sisälle taloon. Mineakin huomasi hänet ja yritti peitellä jotenkin masiinaansa. Ei mennyt läpi, ei. Pienellä kuitenkin selvittiin, sakot vain rapsahtivat. Se siitä rahan tekemisestä.

Päivä ei olisi voinut paremmin jatkua. Virallisen ilmanpuhdistus-yhtiön tuholaistorjuja tuli ruiskuttamaan ihme-ainettansa Koivumäkien nurmikolle. Kuolleita torakoita makasi ympäri pihaa.
Lisäksi heppu vielä laskutti siitä, että hän myrkytti ruohon. Ja Joonatan oli takavarikoinut puhelimen, ja oli jutellut koko aamun vessassa...

Ja kun vihdoin hän uskaltautui ulos vessasta, hän käveli suoraan suutelemaan pihalle ilmestynyttä naista. "Voi Joonatan" nainen ähki ja rutisti Joonatania. Ainakin minuutin he olivat liimautuneina toisiinsa, kunnes Joonatan pyysi naista peremmälle kotiinsa.

"Mitä helvettiä?!" Minea karjaisi ja löi miestään keskelle kasvoja. Ville seisoi takana ja purskahti itkuun. "Mutta... Sinun piti olla töissä ja Villen koulussa!" Joonatan yritti puolustella.
"Minä olen äitiyslomalla ja tänään on lauantai" Minea vastasi kiukkuisena. "Kuinka sinä kehtaat?"
hän lisäsi ja meni makuuhuoneeseen. Ville juoksi nyyhkyttäen perässä. Joonatan lysähti tuolille ja huomasi, että hänen salarakkaansa oli lähtenyt. Ovi paukahti auki ja Minea sysäsi Joonatanin syliin jätesäkin. "Siinä. Ole hyvä ja häivy" hän sanoi vakavana. Sen jälkeen ei Joonatania näkynyt.

Samana iltana Ville vietti synttäreitä. Hieman haikeana. Olihan juuri Minea taas kerran eronnut.
Urheana hän kuitenkin puhalsi jokaisen kynttilän sammuksiin. Sitten hän henkäisi kerran syvään henkeen ja astui askeleen taakse päin.

Silmän räpäyksessä Ville venähti ainakin 20 senttiä. Hän oli kasvanut teiniksi. Pienellä muodonmuutoksella hänestä tulisi oikein komea nuori mies.

Ja niin hänestä tulikin. Valitettavasti Minea ei ehtinyt ihailemaan poikaansa, vaan oli treffeillä. Hän ei kauaa sinkkuna viihtynyt.

Deitit kuitenkin keskeytyivät nopeasti. Minea alkoi kiljumaan kivusta. "Va... - Vauva!" hän sai sanottua. Treffiseuralainen jäi seuraamaan vain vierestä ja Villekin juoksi hieman myöhässä paikalle. Kadulla synnyttäminen ei ollut kovin mukava kokemus itse kenellekkään.

Muutaman tunnin ponnistelun jälkeen terve poika saapui maailmaan. Hänet nimeksensä Matthew. Koska Ville oli jo tarpeeksi vanha, hän hoiti pikkuveljeään tämän illan. Minea saisi keskittyä treffeihinsä.

Turha alkaa vihjailemaan mihin treffit päättyivät. Kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Toivottavasti eivät ehkäisyä unohtanut.

Ja mitä seuraavassa osassa tapahtuu? Se selviää seuraavassa osassa!
XD

Osa 4

2007-01-25T19:22:00+02:00

Minealla oli rankkaa eron jälkeen. Rahaa talouteen ei saatu tarpeeksi, ei ollut aina joku korjaamassa kaikkea, ruoka maistui kamalalta ja niin edelleen. Perhe joutui myös luopumaan koirastansa. Minea tarvitsisi todellakin uuden miehen. Villelläkään ei ollut enää isää, eikä hän muutenkaan erityisen onnellinen ollut. Tähän on tultava muutos. Minea tiesi mitä tehdä.

Muistatte varmasti Minean salarakkaan? Minea oli pyytänyt hänet treffeille, ja päätti hyvittää viimekertaisen. Mies (äää, en muista hänen nimeään o_o') oli umpirakastunut Mineaan, ja niin oli Mineakin rakastunut Mieheen. Mies olisi varmasti täydellinen roolimalli Villelle. Minea kyseli hieman Miehen rahatilannetta ja työpaikkaa. Mies kertoi, että hän Party DJ ja melko köyhä. Mutta eihän raha tuokkaan rakkautta.

Samana iltana he menivät kihloihin. Makuuhuoneeseen päästyä Mies näki kehdon ja Villen.
"Ehh, onko sinulla lapsi?" hän kuiskasi. Minea nyökkäsi. Onneksi Mies oli vain iloinen, hän kuulemma rakasti lapsia.

Aamulle herätessään Minea huomasi, että oli lähes unohtanut koko keskenmenohupakan. Hän oli taas onnellinen. Pian hiljaisuuden rikkoi Villen itku. Minea kömpi ylös sängystä ja nosti lapsen
pois kehdosta. Ville käveli (sen taidon hän oppi vähän aikaa sitten) saman tien leikkimään palikkapelillään. Mieskin heräsi ja halasi Mineaa. Minea käveli makuuhuoneesta ulos ja viittoi Miestä mukaan.

"Tämä voi olla hieman hätiköityä, mutta... Haluaisitko kanssani naimisiin?" Minea sanoi hieman nolona. Mies ei epäröinyt hetkeäkään, vaan suostui heti. Kuinka onnellisia he olivatkaan. Mies toi myös hieman rahaa mukanansa, jolla kunnostettiin kotia.

Remontti todellakin teki hyvää talolle. Nyt sitä pystyi jo kutsumaan TALOKSI. Monet varmasti huomasivat tuon suklaamasiinan, sen Leijona unohti tänne. "Nyt on hyvä aika kasvaa, Ville!" Minea huudahti ja otti Villen syliinsä. Mies kävi nopeasti ostamassa lähileipurista kakun.
Ja eikun kasvamaan.

Ville oli juuri peseytymässä (noh, leikkimässä kumiankalla) suihkussa. Juuri kun hän kömpi ylös, hän yhtäkkiä alkoi tuntemaan että hänen jalkansa venyisivät. Ja sitten hän pongahti ilmaan ja kasvoi lapseksi. "ÄITI, ÄITI!" hän huusi samalla kun juoksi keittiöön. Minea jätti kakun koristelemisen kesken ja halasi Villeä.

Ville ottikin ison palan kakkua. "Nyt minä olen niin iso, että voin syödä niin paljon, kuin jaksan!" hän uhosi ja kahmi kakkupalaa suuhunsa. Minea ja Mieskin istui synttärisankarin seuraksi. He keskustelivat koulusta ja sen sellaisesta. Ville olisi myös mielellänsä värjännyt hiuksensa, mutta
Minean mielestä sellainen ei tulisi kuuloonkaan.

Myöhemmin illalla, kun muut nukkuivat Ville meni salaa keittiöön leikkiuuninsa ääreen. Lapsi ihaili
vieläkin kovasti isäänsä, joka oli kokki. "Minustakin tulee kokki" hän puhisi itsevarmasti. Kun Ville sai ainekset kokoon hän laittoi sen uuniin.

Lopputulos ei ollut kovinkaan ihailtava. Koska Ville ei osannut vielä lukea, hän ei ollut varma kuinka kuumalle uuni olisi pitänyt laittaa. Pakko muffinssi oli silti syödä. Palanut möykky ei maittanut kovinkaan paljoa ja Ville kiipesi takaisin sänkyynsä nukkumaan.

Kommenttia, kommenttia ! :)

Osa 3

2007-01-23T14:28:00+02:00

Leijona joutui useasti hoitamaan yksinänsä Villeä Minean ollessa töissä. Aikaisin aamulla Leijona sai kiskoa itsensä sängystä tehdäkseen lapsellensa aamupalaa. Tänäkään aamuna ei ollut poikkeusta. "Miksi minun täytyy kestää tätä?" Leijona puhisi keittiössä. "Voisin viettää mukavaa sinkkuelämää vailla huolen häivää. Miksi minun täytyy elättää tätä perhettä?" hän lisäsi ja iski nyrkkinsä keittiötasoon. Leijona ei tullut yhtään iloisemmaksi puhelimen soidessa. Langan päässä kiljui hänen vaimonsa, Minea, joka kertoi olevansa taas raskaana. Leijona paiskasi puhelimen kiinni. Kuitenkin hän nosti vielä luurin ja soitti lastenhoitajalle. Sitten hän lähti juoksemaan kaupungille.

Lastenhoitaja saapui paikalle. Hän hoiti Villeä niin kauan kunnes Leijona palasi takaisin. Hän piilotteli selkänsä takana jotakin pientä pussia. Lastenhoitaja kurtisti kulmiaan nähdessään Leijonan piilottelevan jotain. Onneksi Minea tuli kuitenkin pian. Ensimmäisenä hän halasi Villeä ja laittoi hänet kehtoon nukkumaan.

Sillä välin Leijona oli keittiössä kokkaamassa. Ammattilaisen ottein hän valmisti Chili con carnea.
Mutta hän lisäsi myös erään pienen aineksen mukaan. Leijona kaivoi hupparinsa taskusta pienen pussin jossai oli sisällä punaista jauhoa. Pussin kylkeen oli leimattu "PIKAINEN KESKENMENO".
Ilkeä ilme kasvoillaan hän ripotteli jauhon ruuan sekaan...

Ilta teki jo tulojaan. Minea oli voinut pahoin siitä asti kun hän oli syönyt. Hän oli opettamassa juuri Villelle miten pottahommat hoidetaan, mutta yhtäkkiä hänen vatsassaan tuntui hirvittävä kipu. Se tuntui samalta kuin synnyttäminen. "Ei lapsi nyt voi syntyä!" Minea sai ähkäistyksi. Leijona esitti hätääntynyttä ja soitti numeroon 112. Ambulanssi haki kivusta tuskissaan huutavan Minean. Sireenit ulvoivat ja Ville parkui.

Minea palasi sairaalasta jo seuraavana aamuna. Minea oli aivan murhen murtamana. Lääkärit olivat kertoneet, että hän oli saanut keskenmenon. Leijona lohdutti surevaa naisparkaa. Minea sanoi hyvät huomenet Villelle ja sen jälkeen painui nukkumaan. Raskas yö oli takana. Leijona joutui jälleen hoitamaan Villeä yksin. "En minä kestä tätä" Leijona karjaisi säikäyttäen Villen ja häipyi jonnekkin. Ville jäi yksin leikkimään palikkapelillänsä.

Minea nukkui koko päivän, mutta illalla hän nousi ylös. Hän käveli vessaan siistimään itseään. Kun Leijona huomasi tämän, hän käynnisti suunnitelmansa. Leijona otti puhelimen luurin ja soitti
jonnekkin. Hetken aikaa puhuttuaan hän laski luurin takaisin paikoillensa ja näytti siltä, kuin hän odottaisi jotakuta.

Ja niin hän odottikin. Leijonan ex-tyttöystävä rutisti Leijonan itseään vasten ja kuuma suutelo alkoi. Mitä tämä on tarkoittavinaan?

Samaan aikaan Minea harjasi hiuksiaan ja samalla kuivasi silmiään. Hänen oli vaikea olla itkemättä sen jälkeen, kun hän kuuli ettei vauvaa syntyisikään. Minea otti pyykkikorin päällä olevan Leijonan hupparin ja painoi sen rintaansa. Hän laski hupparin takaisin pyykkikorin päälle, mutta huomasi että hupparin taskusta tippui jokin pieni pussi. Minea kyykistyi vessan lattialle ja luki pussissa lukevan tekstin. Samalla sekunnilla Minean mieli muuttui surullisesta vihaiseksi. Hän nappasi pussin käteensä ja juoksi ovet paukkuen ulos. Hetkeksi hän jähmettyi. "Mitä hel.." Minea kuiskasi ja puristi hänen kädessä olevaa pussia.

"Sinun takiasi, että raskauteni keskeytyi. Ja nyt vielä petät minua jonkun akan kanssa täällä" Minea räyhäsi, ja lisäsi vielä: "Vielä lapsesi nenän edessä. Mitä Villekin ajattelee?" Lopuksi Minea läpsäytti Leijonaa poskelle. Leijona vaikeroi pidellessänsä poskea. "Tämä on nyt ohi" Minea sanoi vihainen ilme kasvoillaan ja heitti sormuksensa autotielle. Sen jälkeen hän ajoi Leijonan ulos talosta kadulle.

Tämä oli tällainen lyhyen puoleinen jakso. Anteeksi.

Ja ainiin. Tässä käytettiin Inteenimatermikälietä. Tiedän, ettei saisi. x)

Osa 2

2007-01-14T10:46:00+02:00

Töistä päästyäni opiskelin koko illan. Ehkä pystyisin hurmaamaan Leijonan älykkyydelläni. Saahan sitä toivoa. Kun aamuauringon ensisäteet saapuivat Veronalaan, minä soitin Leijonalle. Ehkä tänään olisi onnen päiväni.

Leijona saapui. Oli ihanaa taas nähdä hänet. Ehdotin taas kerran, että hän muuttaisi luokseni. Tiesin saavani kieltävän vastauksen, mutta voi sitä aina yrittää. Mutta yhtäkkiä Leijona polvistuikin eteen ja rukoili minua vaimoksensa. Hämmästyin toden teolla, mutta tottakai suostuin. Ja häät pidettäisiin heti!

Tietenkään kihlaus ei riittänyt minulle. Soitin muutaman tutun tänne, isoihin hääjuhliin ei ollut varaa. Kaikki lupasivat tulla. Kohta vietettäisiin onnellisia häitä.

Vieraita taisi kiinnostaa enemmän jääkaappi, kuin minun ja Leijonan sitoutuminen.

Eipä se meitä haitannut. Vihkikaari puuttui, mutta eihän siitä mitään iloa olisikaan. Meillä on nyt toisemme.

Kunnostimme hieman kotia Leijonan tuomilla rahoilla. Seiniä ei kyllä valitettavasti saatu.

Jälkikasvuakin oli tähän perheeseen saatava. Hääyöt hoidettiin keskellä päivää.

Leijona sai kokea myös pienen muodon muutoksen. Ja hän oli tyytyväinen tulokseen.

**SAANEN HUOMAUTTAA, ETTÄ TÄSSÄ VÄLISSÄ VAIHDAN KERRONTATYYLIÄ, TÄÄ ON JOTENKIN NIIN HANKALAA x)**

Kului melkoisesti aikaa. Minea sai uuden työpaikan ja uuden ystävän. Leijona vain... oli.
Eräänä iltana he katselivat yhdessä telkkaria. Simcityn uutisia katsellessa Minealla oli yhtäkkiä

pakottava tarve nousta ylös. "Aiggh, sattuu", hän kiljahti.

Ja hänen mahansa kasvoi yllättäen suuremmaksi. Simeillä raskauden eteneminen oli nopeahkoa.
Samalla näytti siltä, kuin Leijonan silmät olisivat pullistuneet samalla tavalla kuin Minean maha.
"Oletko sinä raskaana?" mies takelteli. Minea ei sanonut mitään, hän vain kietoi kädet miehensä ympäri ja halasi lujaa.

Minea joutui kuitenkin taivuttelemaan Leijonaa hetken, ennen kuin tämä pystyi tottumaan ajatukseen. "Mi-minusta tulisi isä?" Hän jatkoi änkytystä. Minea nyökkäsi. "Näin nuorenako?" Leijona istahti sängylle ja laittoi herätyskellon päälle. Minea istui sängyn toiselle laidalle ja möyhensi tyynyään. Leijona vain tuijotti taivasta.

Aikaisin aamulla Leijonan piti lähteä ravintolalle töihin. Eipä ukko tiennyt, että Minea oli tarkkaillut häntä jo pidemmän aikaa. Minea epäili että Leijonalla ja hänen autonkuljettajalla oli suhde. Siltä se ainakin vaikutti. Nyt jos koska hän voisi paeta toisen naisen luokse. Mikä petturi! Ei ole valmis edes ottamaan vastuuta lapsesta jonka hän itse teki vapaaehtoisesti. Minea mutisi yksinänsä jotain kostosta.

"Kostoa" voisi miettiä paremmin syödessä. Perinteisesti Minea luki aamun sanomalehteä samalla kuin söi salaattia. Sitten hänellä välähti. Minea jätti salaatin pöydälle ja juoksi puhelimen luo. Hän oli repinyt sanomalehdestä osan sivusta "Mies etsii naista". Näppäillessään numeroa Minea naureskeli ilkeästi.

Tunnit kuluivat. Lopulta pihaan tepasteli varsin arvokkaasti pukeutunut mies. Minea tervehti häntä varsin tuttavallisesti halaten. "Voi rakastuin sinuun jo nyt" hän leperteli. Mielessään Minea pohti vain sitä, miten kostaa Leijonalle. Ei hän oikeasti sitä miestä rakastanut.

Saahan sitä joskus huvitella. Pian flirttailut muuttuivat tulisiksi suudelmiksi ja halaukset rutistuksiksi. He olivat jo matkalla makuuhuoneen puolelle, kunnes Minean päässä pimahti. "Häivy senkin niljake!" hän huusi miehelle, jonka nimeä ei edes tiennyt. "Mene pois, pois minun elämästä" Minea karjaisi ja painoi päänsä tyynyyn. Jonkin ajan kuluttua hän nosti päänsä tyynystä. Kyyneltulvan kastelleen tyynyn Minea otti syliinsä ja halasi. Hetken tyynyä halailtuaan hän heitti sen takaisin sängylle ja lähti vessaan etsimään paperia silmiensä pyyhkimiseen.

Pian hänen uskollinen aviomiehensä tuli kotiin töistä. Hän istui keittiön tuolille odottamaan Mineaa. Monenkaan minuutin kuluttua ei Mineaa kuulunut. Leijona nosti takamuksensa ja meni vessaan katsomaan mikä kesti. Vastaanotto ei ollut kovin upea. Minea seisoi kädet puuskassa ja vakava ilme naamallaan. Itkemisen jäljet näkyivät vielä selvästi. Minea avasi suunsa, mutta laittoi sen takaisin kiinni. "En voisi syyttää häntä pettämisestä, koska tein sen itsekkin", hän mietti. Lopulta Leijona uskalsi sanoa jotain: "Minä olen miettinyt. Ja päättänyt, että minusta on isäksi". Minean ilme kirkastui ja hän hyppäsi melkein Leijonan syliin. "Minä tiesin että sinusta on siihen" hän kuiskasi.

Loppu päivä oli sillä pelastettu. Elämä jatkui. Minea päätti pitää syrjähyppynsä omana salaisuutena. Tässä olisi lapsen tulevaisuus kysessä. Kello läheni puolta yötä ja pariskunta suuntasi nukkumaan.

Pian Minea kuitenkin heräsi hirvittävään kipuun. Kuin joku olisi potkinut täysillä hänen vartaloa. "Aargghh! Leijona, minä synnytän!" Minea kiljahteli tuskallisena. Leijonak
in säpsähti hereille ja tuli ihmettelemään synnyttämisen ihmettä. "Emme taida ehtiä enää sairaalaan" hän lisäsi. Minea katsoi silmät tulisina vihasta Leijonaa. Leijona jätti vaimonsa ja juoksi soittamaan sairaalaan.

He olivat saaneet kätilön kotiinsa. Monen tuskallisen tunnin kuluttua kätilö näki jo pään. Leijona oli sillä välin karannut soittamaan kaikille kavereillensa, että hänestä tulisi pian isä.

Kätilö joutui rientämään muihin tapahtumiin, mutta terve poikalapsi syntyi. Poika ristittiin yhteisymmärryksin Villeksi. En osaa oikein sanoa, keneltä hän peri ja mitä. Suloinen kuin omena.
Toivottavasti lapsi ei aiheuttaisi mitään kriisiä Koivumäen perheelle. Yllätyksenä Leijona osti kaikki vauvakamat. Ville laitettiin uuteen kehtoonsa ja vanhemmatkin menivät nukkumaan.

Aamulla olikin Minean vuoro lähteä töihin. "Toivottavasti te nyt pärjäätte keskenänne", Minea huikkasi Leijonalle ja Villelle. Vastausta ei kuulunut, mutta siitä huolimatta hän lähti töihin.

Ville oli isin poika. Heillä oli kova meno päällä. Tästä kuvasta näkyykin, että Ville on perinyt ainakin äitinsä silmät. Ihmeen kehittyneet kulmakarvat tuon ikäiseksi. Leijonakin tiesi että simit kehittyisivät nopeasti. Olihan se koulussa opetettu. Niimpä hän ottaa kaiken irti Villen lapsuudesta, pianhan hän karkaisi jo yliopistoonkin. Ja kenties muuttaisi omaan kotiin.
"Minä kasvatan sinusta täydellisen ja sivistyneen pojan", Leijona lupasi pojallensa. Vielä tuossa iässä ei tiedä, onko Villestä perijäksi. Tokihan Leijona ja Minea ainakin yhden sisaruksen Villelle pyöräyttäisi.

Nykyään Minean mielestä oli ihanaa tulla kotiin. Ennen se oli suoraan painumista nukkumaan ja ainaista siivoamista. Nyt hänellä oli mies ja lapsi, jotka odottivat kotona. Miten näin lyhyessä ajassa voi tapahtua niin paljon? Kotia ei kyllä taloksi voinut nimittää, mutta se tuntui nykyään pikkuseikalta.

Perhe-elämä jatkuu onnellisesti. Leijonankin työt jatkuvat normaalisti ja joudutaan palkkaamaan lastenhoitaja. Eräänä päivänä Leijonan saavuttua töistä hän käyttäytyy hyvin salamyhkäisesti.
Minea ei ollut vieläkään noussut sängystä ja päätti esittää nukkuvaa. Hän kuuli Leijonan näppäilevän puhelinta. "Hei täällä on Leijona Koivumäki" Leijona pälätti puhelimeen ja käveli hieman syrjemmälle. Minea erotti puheesta vielä: "Niin, tuletko nyt heti?" ja laski puhelimen paikoilleen. Minealla pakosti muistot nousivat muistot pintaan. Leijona ja se nainen. "Ei, ei. Leijona ei ole ikinä pettänyt minua eikä tule pettämäänkään", Minea uskotteli itsellensä.

Poliisiauto ajoi pihaan ja Leijona juoksi vastaan. Mineakaan ei kestänyt enää katsoa sängystä käsin vaan nousi ylös. Poliisiauto oli pysähtynyt ja Leijona seisoi sen takana, niin ettei Minea nähnyt mitä oli tekeillä.

Poliisiauto ajoi pois, mutta Leijona jäi seisomaan kadun toiselle puolelle. Ja mitä hän oikein halasi ja hinkkasi naamaansa? Minea ei ollut uskoakseen silmiään. Koiranpentu. "Onko tämä sinun käsitys toisesta lapsesta?" Minea kysyi kurtistaessaan kulmiaan. Leijona laski pennun maahan ja käveli toista kättään raapien Minean luokse. "Ei tietenkään" hän sanoi oudoksuen.
Minea katsoi koiraa hetken miettivästi. "Sen nimi on Lumipallo" Leijona kertoi minulle innoissaan.
Minea tervehti talon uutta asukkia. Voi kuinka Lumipallo olikaan suloinen. "Villekin varmaan ihastuu sinuun" Minea huokaa ja silittää koiran päätä. "Krhm, katsoin juuri kalenterista ja huomasin että Villellä on tänään aika kasvaa taaperoksi" Leijona sanoo väliin. Minean katse jämähtää hetkeksi ja hän kääntyy kohti Leijonaa. "Okei, minä hoidan juhlajärjestelyt", Leijona sanoo ja menee soittamaan naapurit kylään kello viideksi. Minea menee sillä välin nukkumaan.

Juhlaväki saapuu viideltä ja kova hulina ainakin syntyy. Minea liittyy bailuihin mukaan ja hauskaa on. Leijona ottaa jääkaapista esille leipomansa kakun ja Ville nostetaan kehdosta puhaltamaan kynttilät.

Tällainen Villestä kasvaa. Kirjoitan simologiat sun muut myöhemmin, kiire :>

Seuraavassa osassa jatkamme Koivumäen perhe-elämän seuraamista. Onko jo tilaa toiselle lapselle?

Osa 1

2007-01-11T19:41:00+02:00

Tervetuloa seuraamaan minun Legacy Challenge-haasteeni eteemistä :) Minä en ole tulostanut ohjeita, eli joitain sääntörikkeitä voi tulla, enhän muista sääntöjä tasan tarkkaan ulkoakaan. Saa huomautella kirjotusvirheistä, kielioppivirheistä, sääntörikkeistä ym.

○○○○○○○○○○○○○○○○○○

Heipsan. Nimeni on Minea Koivumäki, ja muutin juuri Veronalaan. Minulla on perhetavoite ja elämän tavoitteenani on saada kuusi lastenlasta. Pidän erityisesti ruskeista hiuksista ja hyvästä kunnosta. Inhoan liian lihavia simejä.

Tässä hmm, taloni. Rahaa jäi aivan liian tontin ostosta. Mutta mennäänpä katsomaan lähempää.

Kova nälkä heti iski ja riensin jääkaapille. Valitettavasti en ole ehtinyt opiskella mitään kokkauksesta. Onneksi minulla kuitenkin oli purkkiherkkua. Sillä nälkä pysyisi hetken loitolla. Samalla kun söin luin lehdestä työpaikka-ilmoituksia. Jiihaa, yövartijaa kaivattiin.

Ehkä sitä keittokirjaa voisi huvin vuoksi vilkaistakkin. Purkkiruoka ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Päästyäni sivulle, jossa opetettiin käsittelemään veistä, naapurit tulivat toivottamaan minut tervetulleeksi.

"Hauska tavata!" minä hihkuin naapureilleni. Eräs vaaleahiuksinen mies kehui hiuksiani. Kun olin tervehtinyt kaikkia ja esitellyt itseni, pyysin heidät syömään.

Minulle tuli sen jälkeen todella huono omatunto, kun ruokin vieraitani purkkiherkuilla. Päätin soittaa kiinalaiseen ravintolaan ja tilata sieltä ruokaa. Kuka ties tulisi joku komea ruokalähetti kaupan päälle.

Vieraat alkoivat käymään melko levottomiksi, mutta onneksi kiinalaisen pikaruokalan auto tulikin
jo. Jännitys tiivistyy. Saa nähdä millainen lähetti sieltä tupsahtaisi. Lähdin jo kävelemään autolle päin vastaan.

Anteeksi, ei kiitos tällä kertaa. Mutta toivottavasti ruokaa ei tarvitsisi moittia samalla tavalla. Annoin lähetille rahat ja laitoin kiinalaiset lattialle. Vieraat saisivat siitä sitten noukkia x)
Huusin vieraat uudestaan syömään.

Kun olin saanut opastettua heidät syömään puhelin soi. Kuka kumma minulle soittaisi? Juurihan muutin tänne enkä tunne ketään. "Minea Koivumäki" vastasin. Varmaan joku ostoskanavan puhelintyrkytys... Kuulin miehen äänen sanovan "Meijän porukkaan kaivattais vähän enemmän tyyppejä, lähtisitkö mukaan?" Tottakai minä suostuin. Kuka tietää jos porukka sisältäisi komeita miehiä? :D

Hetken kuluttua taksi saapui. Astelin iloisesti auton luo ja avasin oven. Olisin odottanut hirveää meteliä ja tungosta, mutta taksi olikin tyhjä. "Mitä tämä on tarkoittavinaan?" tivasin kuskilta.
Hän selitti, että poimisimme muut matkalla. Hieman epävarmana lopulta kiipesin sisälle. Kyllä elämässä pitäisi olla jännitystäkin.

Pitkän automatkan jälkeen saavuimme kaikki perille. Taksi oli pysähtynyt melko hienon ja ison rakennuksen kohdalle. Kaikki tungimme autosta ulos kadulle. Vilkaisin pihalla seisovaa isoa kylttiä, jossa luki "Vaahteralehdon kylpylä". Mutta hei, minkä takia tänne oltiinkaan tultu? Aivan, miesjahtiin. Menin juttelemaan eräälle, ihan mukavan näköiselle, miehelle. Kenties hän olisi Se Oikea.

Tunsin rakkautta ensi silmäyksellä. Tuleva isä oli löydetty. Pystyin jo kuvittelemaan mielessäni sen, kun asuisimme isossa kartanossa ja kuuntelisimme, kuinka taloudenhoitaja imuroisi alakerrassa. Kolme lastamme kirmailisivat pihalla... Hei, hei. Palataanpas takaisin nykyhetkeen. Ensin pitäisi rauhassa tutustua häneen.

Minulle selvisi, että miehen nimi on Leijona Karnila. Minusta alkoi tuntua, että meillä synkkasi. Nyt olisi oikea hetki. Pyysin häntä treffeille. Voi, hän suostui! Nyt olen loppuelämäni onnellinen. Hän oli niin ihana. Minua alkoi kuitenkin alkoi pian kuvottamaan, kun huomasin että Leijona haisi hirvittävältä. Kuitenkin minua alkoi kuvottamaan enemmän se, kun huomasin että se olinkin minä joka haisi. Käskin Leijonaa odottamaan hetken ja juoksin kylpylän vessaan.

Vessaan päästyäni heitin vaatteeni penkille ja pomppasin suihkuun. Tuntui etten olisi ollut vuoteen suihkussa. Viileä vesi tuntui niin ihanalta, olisin voinut olla nauttimassa veden raikkaudesta vaikka koko loppuelämäni. Yksi asia kuitenkin sai minut keskeyttämään suihkutteluni, treffit. Suljin hanan ja puristin hiuksista ylimääräiset vedet lattialle. Puin nopeasti päälleni ja astuin ulos vessasta käytävälle. Vilkaisin ikkunasta ulos, ja huomasin Leijonan menevän taksiin. Kyyneliä niellen kuljin kohti ulko-ovea. Kuitenkin juuri kun olin astumassa ulos kuulin jonkun huutavan "Odota hetki, tule tänne!". Käännyin ympäri ja en huomannut muita kuin espressotiskin takana olevan naisen. Laahustin hänen luoksensa ja kysyin mitä hänellä oli asiaa. "Leijona käski minun antaa tämä sinulle" hän sanoi ja ojensi minulle paperinpalasta. "Äh, okei" vastasin ja rynttäsin sen taskuuni. Poistuin ulos ja tilasin taksin.

Pian se tulikin noutamaan minua hyppäsin kyytiin. Ilmoitin osoitteeni ja kuski lähti ajamaan kohti kotiani. Kaivoin housujeni taskusta paperipalasen jonka espressomyyjä oli minulle antanut. "MITÄH?" kiljaisin niin, että taksikuski hätkähti. Paperilapussa luki Leijonan numero. Hän siis halusi jatkaa yhteydenpitoa. Loppumatka sujui oikein rattoisasti, kun ajattelin vain Leijonaa.

Naapurini olivat edelleen syömässä, mutta onneksi minullekkin riitti purtavaa. Keksin katsoa kelloa, ja huomasin että työni alkaisivat pian. Koska en voinut koikkelehtia alasti vieraitteni nähden menin vesssaan vaihtamaan työasuuni. Minua jännitti aivan kamalasti. Sitten kuului auton tööttäys. Toinen. Auto oli tullut hakemaan minua töihin. Avasin päättäväisesti vessan oven ja astuin ulos.

Jotenkin petyin, kun minua haki törkyinen ja haiseva auton rämä. Jostain kuitenkin oli rahat tienattava. Istuin auton takapenkille, lemuavan sukkakorin viereen. Minulle pitäisi maksaa erikseen siitä, että suostun istumaan tässä autossa.

Työpäivä oli ollut yhtä rääkkiä. Pomo halusi testata minua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olin aivan puhki työpäivän jälkeen ja läjähdin autoon. En jaksanut edes välittää sen hajusta. Halusin vain nopeasti kotiin nukkumaan omaan sänkyyn.

Se taisi olla liikaa vaadittu. Joku naapuruston koirista oli järsinyt sänkyni kappaleiksi. Onneksi sain palkkaa tarpeeksi sängyn ostamiseen.

Ihana ja pehmeä sänky. Nukahdin saman tien kun painoin pääni tyynyyn. Olipas rankka päivä.
Huominen toivottavasti olisi hieman kevyempi.

Tunnit kuluvat ja aamu koittaa. Herätessäni mietin pitkän tovin, missä oikein olin. Pikkuhiljaa illan tapahtumat muistuivat mieleeni. Kömmin ylös sängystä ja ensimmäisenä katsahdin keittiöön. Kaikkialla oli tyhjiä ruokapurkkeja, likaisia astioita ja jotain sellaista, mistä et halua kuulla.

Ei auta muu kuin siivota. Jos halusin päästä elämässä eteen päin, minulla pitäisi olla edes siisti koti. Mitä Leijonakin ajattelisi? Kaivoin kaapista roskapussin ja keräsin siihen kaiken. Sen jälkeen oli käyttöä vessaharjalle. Kun kaikki vihdoin oli saatu kuntoon, tartuin puhelimeen ja näppäilin Leijonan numeron. "Tuota, Minea täällä." sanoin värisevällä äänellä, ja jos puhelimessa olisi ollut johto, olisin räplännyt koko ajan sitä. "Haluaisitko tavata minun luonani?" kysäisin. "Mikäs siinä" Leijona vastasi. Varoitin häntä, ettei järkyttyisi pahasti kodistani.

Hetken kuluttua hän saapui. Halasimme tervehdykseksi, sen jälkeen teimme kaikkea mahdollista (kaikkea mahdollista mitä puolityhjällä tontilla voi tehdä o_O). Kuitenkin minusta tuntui, että Leijona pitäisi minua lähinnä vain ystävänä. Toki hän vastasi flirttailuuni, mutta silti.

Huomaavainen hän kuitenkin osasi olla. Tällaista tietoa sain selville hänestä:

Horoskooppi: Jousimies

Yhteensopivuus minun kanssani: Yksi salama

Rahatilanne: Kaksi simoleonmerkkiä :D

Tavoite: Tietotaivoite

Ammatti: Keittiömestari

Uulaaa, keittiömestari. Unelmointini alkoi taas. Unelmoin siitä kun minä olisin kotiäitinä ja Leijona puurtaisi töissä.

Lopulta päädyimme tähän. Mitään EI siis tapahtunut, me vain NUKUMME samassa sängyssä. Valitettavasti.

Aamulla heräsimme molemmat siihen kun puhelin soi. (Voitte epäillä tästäkin kuvasta jotain, mutta minä tykkään nukkua ilman alusvaatteiden yläosaa) Nyt voisi alkaa uudelleen yritys saada Leijonaa muuttamaan kanssani asumaan.

Ja vihdoin Leijonakin oppi rakastamaan minua. Mutta en saa silti häntä suostuteltua muuttamaan luokseni. Ymmärrän ettei ajatus asua rahattoman neitokaisen kanssa kuulosta kovin hohdokkaalta, mutta rakkaus kai tässä merkitsee enemmän, kuin raha?

Paikalle tepastelee myös kissa (Paljettiko sen nimi oli?) ja menen tervehtimään pientä karvapalleroa. Voi kumpa minullakin olisi lemmikki. Mutta nyt ei ole aikaa, täytyy joutua takaisin muhinoimaan Leijonan kanssa.

Koin ehkä elämäni ihanimmat hetket tuon kymmenen minuutin aikana. Toisin sanoen, me pelehdimme. Kuitenkin pian oli taas aika lähteä kurjaakin kurjempaan työhöni. Hyvästelin Leijonan ja astelin autolle.

Muuttaako Leijona asumaan Minean luokse? Onko Minea raskaana? Se selviää seuraavassa osassa.